Hiekkalaatikolta tangokuninkaan pariksi

Mikkeliläisellä perhepäivähoitajalla Mimmi Rantalalla ei ole ongelmia vapaa-ajanvietossaan. Etenkin kevät ja kesäaika menevät teatterinteossa. Näyttelemisen lisäksi hän laulaa, käsikirjoittaa, sanoittaa, tanssii ja tekee koreografioita.

Tulevana kesänä Mimmi nousee lavalle tangokuningas Marko Maunukselan parina Kangasniemen Syvälahdessa. Kesään 1939 sijoittuvassa näytelmässä vietetään hääjuhlaa karjalaiskylässä.

– Parasta näyttelemisessä on se, että siinä pääsee uppoutumaan uusiin maailmoihin ja ikään kuin hyppäämään toisen nahkoihin. Osa homman viehätyksestä on myös siinä, että juttua tehdään ammattilaisista ja harrastajista koostuvan työryhmän kanssa ihan täysillä, Mimmi kertoo.

Mimmillä on ollut lapsuudestaan saakka halu olla esillä. ”Katsokaa minua”, kuului monen monta kertaa päivän aikana, kun Mimmi halusi näyttää taitojaan milloin missäkin äidilleen ja muille. Teatteria hän alkoi harrastaa 12-vuotiaana.

– Sen jälkeen olen ollut melkein joka vuosi mukana jossain produktiossa. Ei tätä enää ihan harrastukseksi voi sanoa. Nykyään voin jopa laskuttaa harrastamisesta omalla toiminimelläni, hän iloitsee.

Tänä keväänä hän oli pääroolissa mikkeliläisen Vekkuliteatterin 30-vuotisjuhlanäytelmässä Lumikki ja seitsemän kääpiötä, jonka hän myös dramatisoi näyttämölle.

– Omaan pöytälaatikkoon olen kirjoitellut jo nuoruudessani, mutta välillä kirjoittaminen jäi. Nyt tuotoksia on päässyt ihan lavalle asti. Ensi keväälle kirjoitan Mikkelin Revyyteatterin juhlavuoden näytelmää. Unelmat tuntuvat käyvän toteen ennen kuin niistä ehtii edes haaveilla.

Mimmin mielestä hänen arkityössään on tietyllä tavalla samanlainen flow ja intensiivisyys kuin harrastuksessa. Esimerkiksi muurahaisen touhuja saatetaan seurata lasten kanssa niin ”täpöllä” tilanteeseen heittäytyen, ettei hetkeen voi enää paremmin tarttua.

– Lapset inspiroivat minua valtavasti. Yksi Revyyteatterille tekemäni teksti on syntynyt sen pohjalta, kun kuuntelin hiekkalaatikolla leikkivien lasten juttelua ja tajusin, miten kaukana maailman ongelmat heidän näkövinkkelistään ovat.

Perhepäivähoitajan työtä Mimmi tekee yhdessä äitinsä kanssa. Idea parityöstä lähti Mimmin halusta hoitaa omia lapsiaan ja siitä, että kyseiseen kaupunginosaan tarvittiin perhepäivähoitajaa.

Koulutukseltaan Mimmi on yhteisöpedagogi. Teatterikorkeakoulun pääsykokeissakin hän kävi aikanaan, mutta se puoli sai jäädä.

– Teatteri ammattina vaatisi niin paljon itseltä ja perheeltä, että teatteri saa pysyä hyvänä harrastuksena.

© Jaana Matikainen (Juttu on julkaistu Motiivissa 7/2014)