”Lähes unelma-ammatissaan”

Liikunnasta piti tulla Carina Caleniukselle ammatti. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sosiaalipuoli houkutti enemmän. Siitä olen kiitollinen, että urheilu on ollut ja on yhä vahvasti läsnä elämässäni, Carina Calenius sanoo.

Carina Calenius pääsi lukion jälkeen työharjoitteluun päiväkotiin. Tästä seurasi se, että nuoren naisen urasuunnitelmat menivät uusiin uomiin. Vuoden aikana Calenius huomasi omaavansa vahvuuksia työskennellä ihmisen parissa sosiaalipuolella. Ammattikorkeakouluopintojen aikana häntä alkoi kiehtoa lastensuojelun maailma.

Caleniuksen ensimmäinen varsinainen työpaikka oli Mikkelin kaupungin lastenkoti, joka muuttui myöhemmin perhekuntoutuskeskukseksi. Siellä Calenius sai ja oppi ottamaan vastuuta. Perheiden lisäksi hän pääsi työskentelemään eri verkostojen kanssa. Näistä asioista on ollut valtavasti hyötyä nykyisessä työssä Oppimis- ja ohjauskeskus Mikaelin palvelupäällikkönä.

– Alun perin menin Mikaeliin määräaikaiseksi kuraattorin sijaiseksi. Kun oppilaskodin johtaja jäi eläkkeelle, tein molempia töitä, ja elokuussa 2011 minusta tuli palvelupäällikkö, joksi oppilaskodin johtajan virkanimike muutettiin. Vaikka minulla ei ollut kokemusta esimiestehtävistä, sydämeni sanoi: tartu tilaisuuteen!

Joukkue isolla peellä

Oppimis- ja ohjauskeskus Mikael on yksi valtion kuudesta erityiskoulusta. Se tarjoaa muun muassa arviointi- ja tukijaksoja sekä valmennnusta ja joustavia opetuspalveluja tukea tarvitsevien lasten ja nuorten oppimiseen. Nykyään keskuksessa myös tuotetaan oppimateriaaleja ja annetaan kasvatusalan henkilöstölle koulutus- ja konsultaatiopalveluja.

Mikkelissä sijaitsevalla koululla on 15-paikkainen oppilaskoti, Kotola, jonka toiminnasta Calenius ensisijaisesti vastaa yhdessä Kotolan ohjaajien kanssa. Lisäksi hän on esimiehenä iltapäivätoiminnan ohjaajalle ja autonkuljettaja-vahtimestareille.

Caleniuksen alaisena on 30 vuotta samassa työpaikassa olleita, mutta myös alalle vasta tulleita. Se on Caleniuksen mielestä valtava vahvuus. Hän mieltää luotsaamansa työyhteisön joukkueeksi, joka voi hyvällä yhteispelillä ja joukkuehengellä saavuttaa paljon alati muuttuvassa yhteiskunnassa.

– Menestys ei tule sillä, että sinulla on nippu mielettömän hyviä yksilöitä, vaan tyypit on saatava pelaamaan samaa päämäärää kohti. Kun jokainen huomioidaan omana yksilönä ja kaikkien vahvuudet saadaan yhteisen hyvän käyttöön, menestyksen avaimet ovat käsissäsi, hän sanoo.

Kuin vakuudeksi tästä Carina Calenius muistelee vuotta 2006, jolloin hän oli voittamassa NST-Lappeenrannan riveissä salibandyn SM-kultaa.

– Olimme joukkue isolla peellä. Peellä siksi, että olimme iso Perhe. Laitoimme itsemme täysillä likoon ja olimme kaikki sitoutuneita siihen mitä teemme. Omasta sitoutumisestani kertonee se, että vaikka asuin Mikkelissä, ajoin viikottain harjoituksiin ja peleihin reilun sadan kilometrin päähän Lappeenrantaan yksin. Yhtä vahvasti haluan olla läsnä nykyisessä työssäni.

Laatu syntyy yhdessä

Aloittaessaan palvelupäällikön työssään Carina Calenius totesi nöyränä, ettei voi tietää kaikkea, eikä hän ole ajatustenlukija. Hän pystyy kyllä pelaaja-valmentajan ominaisuudessa avaamaan pelin, mutta pelisilmää tarvitaan kaikilta, eikä sooloilemaan voi lähteä.

Myös käsikirjoituksen muuttuminen tiukassa tilanteessa ja tilanteiden arviointi jälkeenpäin on entiselle urheilijalle tuttua. Kumpaakin taitoa tarvitaan myös työelämässä.

– Jos joku asia ei mene suunnitelmien mukaan, ei ongelmakeskeisyyteen saa jäädä kiinni, hän muistuttaa.

Kotolan tärkeimmät voimavarat ovat ratkaisukeskeisyys, joustavuus ja samanmielisyys. Viimeksi mainittu saavutetaan puhumalla asioista, ja löytämällä siltä pohjalta yhteinen suunta.

– Entisenä urheilijana olen oppinut ottamaan vastaan rakentavaa palautetta hajoamatta siitä. Sitä tarvitaan esimiestyössä.

Kotolassa yhteisiä tavoitteita on pari-kolme lukuvuodessa ja niiden toteutumista arvioidaan.

– Tälle lukuvuodelle olemme asettaneet kaksi tavoitetta: yhteistyön tiivistäminen oppilaan perheen kanssa ja raportointikäytänteiden tehostaminen. Tällä hetkellä työstämme myös Kotolan ohjaajan käsikirjaa, jonka avulla voimme tulevaisuudessa tarkistella toimintamme laatua ja esitellä maksajatahoille. Tulevaisuus näyttää syntyykö ohjaajan käsikirjasta joskus laatukäsikirja.

Carina Calenius tietää, että ihmissuhdetyössä on maltettava mielensä. Jollekulle nuorelle vuoden tai parin erityisohjaus voi olla hyvinkin ratkaisevassa osassa elämän eteenpäin menemisessä.

– Oppilainamme on lapsia ja nuoria, joilla on kieleen ja vuorovaikutukseen liittyviä oppimisen vaikeuksia. Oppimisen esteinä on usein lisäksi sosiaalisia, psyykkisiä ja neurologisia pulmia, joten työn tulos ei näy heti, vaan se voi vaikuttaa vasta vuosien päästä. Tämän takia jälkiseurantaa olisi hyvä kehittää. Se toisi varmuutta meidän työhömme, Calenius sanoo.

Joukkuelajista toiseen

Salibandyn pelaamisen Carina Calenius lopetti ensimmäisen kerran Lappenrannassa vuonna 2008. Sen jälkeen hän pelasi ja valmensi Mikkelin Hatsinassa, kunnes palasi vielä kaudeksi 2010-2011 Lappeenrantaan ja salibandyn SM-sarjaan. Vuonna 2011 Calenius lopetti aktiivipelaajauransa. Syinä olivat omat polvivammat ja tyttären syntymä.

Vaikka liikunnasta ei tullut Carina Caleniukselle unelma-ammattia, hän on nykyisessä työssään lähellä sitä.

– Koen vahvasti, että erityislasten kanssa työskennellessä löytää paljon merkityksiä omaan työhönsä ja pienillä askelilla voi olla tulevaisuudessa suuri tarkoitus. Kun ollaan aidosti läsnä ja vuorovaikutuksessa, siitä ei yleensä voi seurata kuin hyviä asioita.

– Sitä paitsi saan opettaa neljä tuntia viikossa liikuntaa lapsille ja nuorille esimiestehtäväni ohessa. Toteutan siis haavettani osittain, Carina naurahtaa.

Carina Calenius valmistui Pieksämäen DIAK:sta vuonna 2001. Sen jälkeen hän on suorittanut sosiaalityön opintoja avoimessa yliopistossa. Tällä hetkellä hän on työnohjaaja-koulutuksessa valmistuen helmikuussa 2015.

– Itselläni on aina ollut mahdollisuus päästä työnohjaukseen, sillä on hyvä pohtia omaa työtään välillä kaikessa rauhassa. Nyt olen valmis astumaan työnohjattavan saappaista työnohjaajan saappaisiin.

Hänellä työssäjaksamisessa auttaa lisäksi perhe ja urheilu. Calenius on jopa aloitellut 13 vuoden tauon jälkeen jääkiekon pelaamista Mikkelin Jukureiden naisten joukkueessa.

– Nautin suunnattomasti luistelemisesta. Tälle saralle en ole asettanut mitään henkilökohtaisia tavoitteita. Jääkiekkoa pelaan kunnonkohotusmielessä ja harjoituksissa käyn silloin kun minulla on aikaa. Sen verran kilpailuhenkinen olen, että päädyin kuitenkin mukaan kilpajoukkueeseen, Carina Calenius kertoo.

© Jaana Matikainen (Juttu on julkaistu Talentiassa 3/2014)

webtoteutus SulkaSuunnittelu